Barbikeräilyn eettisestä puolesta

[Milli]

Vähän vakavampi aihe, mutta eiköhän näitäkin sekaan mahdu. Ainakin pääsen jakamaan omia mietteitäni.

Miettiikö teistä kukaan koskaan nukkekeräilyn eettisiä puolia? Kysehän on lopulta pohjimmiltaan tavaran haalimisesta ja vieläpä sellaisen tavaran, mitä ei kukaan oikeasti tarvitse.
Monet nuket on aika hintaviakin ja ihan yhtään kärjistämättä meillä Suomessakin on ihmisiä, joilla ei rahat riitä edes maitopurkkiin, sasti sitten jossain muualla, missä sosiaalijärjestelmää ei välttämättä ole ollenkaan.

Onko eettisempää tai järkevämpää ostaa keräilytavaraa kirpparilta? Siinähän tulee mukaan kierrätys ja usein tuunaaminen ja rahaakin säästyy. Joku toinen saa siitä vähän rahaa itselleen ja kaikilla on hyvä mieli.
Meistä täällä varmaan jokainen kerää vain omasta mielestään ihania nukkeja, mutta joku voi kerätä ihan pelkkää määrääkin haaliakseen. Onhan se vähän hassua, mutta toisaalta kuuluu tällaisten hamsterien luonteeseen. Mutta jos joku keräisi pelkkää määrää, niin mitä ajatuksia se herättää?

Mie tykkään täällä meidän foorumilla siitä, että paljon tehdään itse ja omatekoista ja kotikutoista arvostetaan, ei pelkästään tai edes ollenkaan sitä, kenellä on eniten ja kalleinta ja uusinta, vaikka toki niitäkin puolia on ihana toisinaan ihastella.

Nää ajatukset heräs yhdellä toisella harrastusfoorumilla, joka ei nukkeihin liity mitenkään. Siellä oli jotenkin erilainen ilmapiiri, piti olla tiettyä merkkiä ja tietynlaista. Itsekin tehtiin, mutta vain sen paremman ja kalliimman halvaksi korvikkeeksi. Ei itsetehtyä siellä haukuttu, mutta ei arvostettukaan saati sitten ihailtu.
Halusinkin kiittää teitä kaikkia samalla uskomattoman hienosta ilmapiiristä!
Ja miten taitavia täällä ollaan.

Toivoo poropeukalo-Milli, joka laiskuuttaan ja epäeettisyyttään ostaa mielellään uutta ja valmista.

[Adalia]

Ajatuksiani aiheesta:

On ollut paljon juttua tavaran vähentämisestä, mm. sata tavaraa -haaste (tjtn)... Joo, mulla barbeja pelkästään 400

Keräilyharrastus on vissiin länsimainen vain? Vaan olihan ennenvanhaan ihmiset metsästäjä/ keräilijöitä...

Tekisin barbinvaatteet ja -tarvikkeet itse, jos osaisin. En osaa, joten ostan foorumilta. Ja barbitkin kirpparilta tai toisilta keräilijöiltä - tietty mikään ei voita uuden nuken tuoksua, kun paketin avaa 

Ja anoppini mielestä mieheni ja minun asunnon kolmas huone menee hukkaan barbeilla kun vois olla lastenhuone...

[TaruinenAave]

Kieltämättä tätäkin on tullut pohdittua, kuin myös sitten ekologista puolta. Kuinkahan paljon mahtaakaan mennä luonnonvaroja jo pelkästään yhden nuken valmistamiseen ja pakkaamiseen...  Ja vielä sekin, että itse kerää pääasiassa juuri noita keräilynukkeja, tosin kaipa eBayn voi nähdä jonkinlaisena kirpparina? Yksityishenkilöiltä kuitenkin tulee tavallisimmin ostettua.

En kyllä käsitä ollenkaan tuollaista, ettei arvosteta omatekoista! Vaikka minullakin tuo keräily painottuu niihin "valmisnukkeihin", niin sitten minulla on muutamia pääasiallisesti Avasundin vaatettamia ja osittain uusiksi maalaamia ihanuuksia, jotka on tehty ihan omaksi spesiaaliksi, jollaista ei voi Mattelilta saada (esim. voodooprinsessa ja Joutsenlammen Odile). Ja totta vieköön arvostan! 

[Satumaa]

Totta, onhan tää Barbeilu aikamoista kulutusjuhlaa!   
Mäkin yritän kierrättää missä voin, sekä tässä harrastuksessa että muuten elämässä.
En ole kovin vihreä, mutta teen sen mitä voin/jaksan. Sairaus vie rahaa ja tulee kulua kaikessa sen vuoksi, eikä rahat riitä millään kaikkeen, joten rahan vähyyskin on syynä kirppariostoksiin. Mutta tuleepa samalla oltua edes hiukan eettisempi. 
Ja tosiaan, henkireikä minullekin tämä harrastus harmaassa arjessa, juuri tuon sairauden vuoksi.
Siksipä varmaan sallinkin itselleni sen "kulutusjuhlan" mihin pystyy sijoittaan, että olis kivaa vastapainoa vaikeuksiin.
Tosin, kyllä on morkkistakin kun ostan yli varojen ja velkaakin on, mutta yritän kai vaientaa kanssa sitä "Samu Sirkkaa". 

[DarkJedi]

Jos miettii rahan käyttöä niin mikä sitten olisi se "oikea" ja "hyväksytty" tapa käyttää omia rahojaan? Kun monelle sellaiselle joka ei itse harrasta mitään kummempaa tai jolla on kauhean fakkiintuneet näkemykset siitä mikä on sopiva harrastus joku lelujen, vanhojen romujen (lue esim. retrolastenvaatteet) tai minun kohdalla hevosten elättäminen on rahan tuhlausta. Ilmeisesti se summa mikä menee "jonninjoutavuuksiin" pitäisi polttaa tupakkana, juoda alkoholina, pistää muotivaatteisiin tai jos jotain on nyt ihan pakko jotain roinaa kerätä niin sitten vaikka vanhoja Arabian astioita.

Kun kuitenkin nämä nuket ja tarvikkeet kestää parhaassa tapauksessa usean sukupolven leikit. Ja ainakin minulle ne ovat olleet silloin lapsena suuri luovuuden lähde, mitä nyt yritän tässä herätellä.

Ja rahasta. Eikö se kuitenkin ole jokaisen oma asia mihin omat rahansa käyttää. Joku bilettää joka viikonloppu, toinen tekee vaatekaupoissa heräteostoksia, kolmas hemmottelee pikkulapsiaan merkkivaatteilla, neljäs laittaa rahansa lemmikkieläimiin ja viides keräilee lasten leluja. Harvemmin enää kukaan on ihmetellyt ainakaan päin naamaa minun rahankäyttöä, aikoinaan kyllä tuo hevosten pito ihmetytti monia kun se on niin kallista (niin, suhteessa mihin?) ja minä en nyt mikään isotuloinen ole. Kun voisihan ne rahat käyttää huonomminkin.

[Aliisa]

Ajattelin kirjoittaa tänne oman näkemykseni, mutta sehän on täällä jo tullutkin esille. Niin samankaltaisia ajatuksia minulla kuin muillakin. Päätänpä silti kirjoittaa, vaikka kertaankin hieman muiden kommentteja.

Hiilijalanjälki on tosiaan tässä harrastuksessa varmasti iso. Mutta vastapainoksi kierrätän paljon, erityisesti paperi, pahvi ja lasipurkit. Ja pakkauksista erottelen muovit sekajätteeseen ja pahvit poltan tai vien keräykseen. Samalla ihmettelen sitä, miten Suomessa ollaan kierrätyksessä niin pahasti jäljessä muita maita. Esim. Briteissä kierrätetään muovipurkitkin (esim. shampoopullot, ketsuppipullot, ym). Suuremmilla paikkakunnilla Suomessa kai tämmöistä onkin, mutta ei kyllä täällä meillä. Pitäis ehdottomasti olla. Tuon sanoin siksi, että panostan ekologisuuteen sitten muissa asioissa, kun keräilyssä se jää vähemmälle.

Nukkeharrastus on tosiaankin mulle tärkeä henkireikä enkä ole valmis siitä tinkimään, edes ekologisuuden nimissä. Hamstraaja olen ollut aina, mutta eikös kaikki keräilijät ole. Kotoa löytyy jos vaikka millaisia kokoelmia. Vaikka varmasti tätä pidetään paheksuttavana, niin myönnän kyllä nukkekeräilyni painottuvan määrään. Saan varmaan jotain kiksejä siitä, kun meen nukkehuoneeseen ja nukkeja on jokapuolella. Joku lapsuuden lelukauppa fiilis, jossa silmät suurena sain ihastella kaupan nukkeja. Mutta silti jokainen nukke on minulle todella tärkeä eikä vaan jotain massaa. Muistan lähestulkoon jokaisen nukkeni nimen sekä kasvot, eli kirpparilla kiertäessäni todennäköisesti tiedän, onko minulla se nukke jo vai ei. Pyrin myös siihen, etten heti työnnä uutta nukkea vitriiniin vaan pidän sen lähellä (esim. atk-pöydällä), jotta tutustun siihen paremmin. Laatikkonukkeja on paljon, mutta niistä en niin paljon välitä. Kun siinä on se pleksi edessä estämässä lähempää tutustumista ja kasvot eivät jää kovin hyvin mieleen.

Ostan nukkeja erittäin mielelläni kirppareilta. Se löytämisen riemu ja etsiminen yleensä ovat jotain ihaninta. Lisäksi kunnostan kaikki ostamani nuket, jotka päätän pitää itselläni. En halua, että joukossa on yhtään takkutukkaa tai tussinaamaa. Kirppisnukeissa viehättää toki myös se, että pelastan nukkeraasun, joka ehkä muuten joutuisi roskiin, jos sitä ei kukaan ostaisi. Eli siinä on jo vähän ekologista ajattelua.

Lisäksi uskon ja toivon, että sitten, kun minusta aika jättää, nuket päätyvät uudelle omistajalleen eteenpäin, eivätkä kaatopaikalle. Erityisesti keräilijöiden keskuudessa nukeilla on varmasti edessä pitkä elämä, joten en usko niiden kuormittavan kaatopaikkojakaan vielä pitkään aikaan.

[Alice]

Kyllä mä mietin useinkin keräilyn ekologista puolta. Ja eettistä siinä mielessä, että nukethan valmistetaan Aasiassa halpatyövoimalla. Toivon (mutta en tiedä), että nukkefirmat kuitenkin huolehtivat alihankkijoidensa työoloista ja ovat vastuullisia. Siitä en taas pode huonoa omatuntoa, että tuhlaan nukkeihin kun jossain nähdään nälkää ja Suomessakin elää tuhansia köyhyydessä. Ne ongelmat johtuu ihan jostain muusta kuin siitä, mihin minä valitsen käyttää rahaani.

Pyrin muuten elämään suht vihreästi; olen kasvissyöjä, joukkoliikenteen käyttäjä, kierrätän, matkustan ulkomaille aika harvoin, ostan luomua kun pystyn, en tupakoi, joten nukkeharrastus on itselleni sallima pahe ( suklaan lisäksi  ). Pyrin kuitenkin nyt satsaamaan enemmän laatuun kuin määrään, enkä halua ostaa yhtään ''ihan kiva'' nukkea, vaan pelkkiä ''pakko saada!'' 

[DarkJedi]

Käytettyjen nukkejen (tai minkä tahansa tavaran) ostaminenhan on kierrättämistä johon kannustetaan. 

Vaikka tänä päivänä nuket tehdään Aasiassa ja työolot ei ole ne parhaat mahdolliset niin nämä muotinukethan eivät ole mitään kertakäyttörihkamaa jota käytetään muutama kuukausi ja sen jälkeen heitetään pois täyttämään kaatopaikkaa vaan samat nuket, nukenvaatteet ja tavarat saattaa kiertää monellakin lapsella eivätkä ne ole OUT varmaan koskaan.

[Vivi]

Ilmeisesti se summa mikä menee "jonninjoutavuuksiin" pitäisi polttaa tupakkana, juoda alkoholina, pistää muotivaatteisiin tai jos jotain on nyt ihan pakko jotain roinaa kerätä niin sitten vaikka vanhoja Arabian astioita.
...
Ja rahasta. Eikö se kuitenkin ole jokaisen oma asia mihin omat rahansa käyttää. Joku bilettää joka viikonloppu, toinen tekee vaatekaupoissa heräteostoksia, kolmas hemmottelee pikkulapsiaan merkkivaatteilla, neljäs laittaa rahansa lemmikkieläimiin ja viides keräilee lasten leluja. Harvemmin enää kukaan on ihmetellyt ainakaan päin naamaa minun rahankäyttöä, aikoinaan kyllä tuo hevosten pito ihmetytti monia kun se on niin kallista (niin, suhteessa mihin?) ja minä en nyt mikään isotuloinen ole. Kun voisihan ne rahat käyttää huonomminkin.

Juu, olen huomannut, että toisilla se ihmisen rahankäytön arvostelu on yhtä sujuvaa kuin vaikkapa hengittäminen. Asia ei todellakaan heille kuulu, mutta silti pitää aina sananen saada sanottua.  Ja aina löytyy joku, jolle juuri SE kohde minne rahasi laitat, on "turhuutta". Eli loputon suo... Siksipä oon ottanu toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -asenteen. Lisäksi noi nuket pitää miut, entisen nikotinistin, irti tupakasta. Tein joskus päätöksen, että se on joko tai, molempiin ei oo varaa. Kummasti on ollu kivempi ostella aikaa kestäviä nukkeja kuin tuprutella rahat ilmaan... :)

Joskus tuntuu niin hassulta, kun naistenlehdet ym. peräänkuuluttaa terveestä itsekkyydestä eli pitää olla omaa aikaa, omia harrastuksia ym. Sit kun niitä on, niin jo ollaan tuomitsemassa. Ei näin, tää ei oo oikea tapa. No mikä sitten on? Sen saanee kuitenkin jokainen määritellä ihan itse! 

[Ninni-doll]

Onhan nämä asiat mietittäneet useinkin. Oon kyllä ihan eri mieltä siitä että rahat menee tällaiseen "turhuuteen", monet ostaa joka sentillä päihteitä tai pelaavat! Mitä siitä jää käteen? 

Ja jos joku nyt sanoo ettei alkoholisti voi sille mitään mihin rahat menee koska se on sairaus, niin mitä jos minä sanoisin että minullapas onkin tällainen uudentyyppinen sairaus nimeltä nukkeilu?!

Askartelen aika paljon itse ja yleensä mun projektit on vieläpä sellaisia, että yhtään tarviketta en saa ostaa sitä varten, kaikki on löydyttävä omista kaapeista. Ja nuo nuket sitten, kerran oikein mietin niiden alkuperää, niin puolet on täältä foorumilta ja toinen puolet joko ebaysta tai huutiksesta. Aika pieni osa on ihan uutena ostettuja...

Itse olen sellainen "eläin passivisti" joka lahjoittaa kuukausittain neljälle eri järjestölle rahaa (näistä karsittu pois ne liikkeet joissa apu kuulemma ei pääse sitä tarvitsevalle vaan jää jonkun herran taskuun siinä välillä) Kerran mietin sitä, että tuloihini nähden oon varmasti tehnyt suhteessa enemmän hyväntekeväisyyttä kuin Bill Gates 

[Milli]

Hyviä pointteja tullut kaikilta! 

Joo ei ne omat rahat, jotka turhuuksiin käyttää, oo keltään muulta pois. Mie en siis oo rahankäytön arvostelija millään lailla, mutta jossain seurassa tulee vähän hölmö olo, vaikkei seura syyllistäisikään. Mie keräilen nukkeja ja ostin just itselleni törkeän kalliin luksuskäsilaukun, ja niin saan omilla rahoillani tehdäkin, mutta tunnen esim. yhden työttömän yksinhuoltajan ja siinä seurassa olen mieluummin hiljaa tietyistä ostoksistani.

Itse en ole kovinkaan vihreä ja ekologista puolta ei oo hirveesti tullut mietittyä, joten oli ilo lukea teidän kommentteja ja huomioita niistäkin.

Ymmärrän Aliisa hyvin tuon lapsuuden lelukauppa-fiiliksen! Siinä on oma viehätyksensä, kun jotain ihanaa on paljon paljon paljon ja ne kaikki on miun!

Muutama jo mainitsikin tämän ajatuksen, mutta onneahan turhuuksilla ostetaan, silleen hyvällä ja toimivalla tavalla. Miulle nuket on luovuuden lähde ja tulee hyvä mieli kun saa niiden kanssa puuhastella, eikä sitä millään rahalla voi mitata.

[Marianne]

Mietin kanssa samaa asiaa aina välillä, MUTTA en jaksa potea huonoa omaatuntoa harrastuksestani, sen verran veroa tulee maksettua noista nukeista valtiolle.  Ja sitten se valtio ei kuitenkaan takaa työpaikkaa koulutetulle ihmiselle. 

Ja samoin, luovuuden lähde tämä on mullekin. Kyllä oli elämä paljon tylsempää ennen nukkeharrastusta. En edes ajattele niitä nukkeina, vaan työvälineinä, maalauspohjina ja näyttelijöinä tarinoilleni. 

[HelloDolly]

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, etten ole koskaan miettinyt nukkekeräilyn eettistä puolta. Jostain syystä se ei vaan ole tullut edes mieleen, vaikka muuten yritänkin ajatella asioiden vihreitä puolia ja toimiakin niiden mukaisesti: kierrättää, mitä pystyy, ostaa vain sen verran ruokaa, mitä syökin, pitää huonelämpötilat aika alhaisena ym.
Mielestäni rahansa voi todellakin laittaa paljon huonompaankin, joten en voi potea huonoa omaatuntoa tästä harrastuksesta eettisessä mielessä (joskus tosin moraalinen krapula iskee, jos on rahat tiukilla nukkeostojen takia  ). Ostan nukkeni suurimmaksi osaksi muilta keräilijöiltä ja huutiksesta, joskus kirppareilta, joten eräänlaista kierrätystä sekin (joku muukin sen jo mainitsi). 
Toisaalta on sitten sekin puoli, että johonkin ne rahat kuitenkin tulisi laitettua (ei kuitenkaan säästöön), joten mitä väliä, kerran täällä vain ollaan.

[Poris]

Keräily (ruoka-aineiden ja tarvikkeiden) on luonteenpiirre, joka auttaa eläintä selviytymään vaikeammista ajanjaksoista, ja se on se luonteenpiirre, joka on mahdollistanut ihmisen levittäytymisen joka paikkaan. Kyllä se varmaan alunalkaenkin on joillakin yksilöillä ollut vinksahtanutta ja on keräilty simpukankuoria, kiviä ym syötäväksi kelpaamatonta tai muuten hyödytöntä, mutta joskus joku älypää on keksinyt jotain fiksua käyttöä jollekin kootulle kasalle.

Ei keräilyssä ole siis mitään merkillistä sinällään. Tämä nykyinen globaali meno on kyllä liian vaikeaa hanskattavaksi pienelle yksilölle, hallitakseen kokonaisuuden pitäisi elää lähiruualla ja lähitavaroilla. Niin kauan, kun tunnet kaikki tekijät henkilökohtaisesti, olet selvillä vesillä; sen jälkeen olet pelkän luottamuksen varassa. Ja jos pitää vain luottaa kaikkeen tuntematta mitään oikeasti, niin silloin on kyllä pakko lipsua jostakin ja ollaan kyllä jotenkin lokeroiduttu ulos todellisuudesta.

Etiikka tuntuu siinä vaiheessa hurskastelulta. Mutta jollain tässä maailmassa on saatava itselle hyvä omatunto. Yksi tapa on olla ottamatta liikaa paineita muiden ongelmista; niitä kyllä riittää tässä maailmassa. Ja tämä länsimaisen demokratian aikaansaama leppoisa tilanne perustuu siihen, että jokaiselle on saatu kerätyksi riittävästi ruokaa, eikä siitä tarvitse tapella. Tilanne muuttuu heti, kun joku muu tulee keräilemään meidän ruokiamme ja niistä täytyy ruveta tappelemaan. Eikä se aika ole kovin kaukana, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessakaan. Sitten voidaan tosissaan miettiä nukkekeräilyn etiikkaa. Sehän liittyy yksilön hyvinvointiin siinä vaiheessa, kun ei tarvitse murehtia hengissä selviytymistä.

Vaikuttiks tää nyt saarnalta? Olen vain tarkastellut ihmispopulaatioiden historiaa ja yksilöiden käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa.

[jenniliini]

Oon kyllä monesti miettiny, että onko mitään järkeä kerätä nukkeja vitriiniin ja sängynaluslaatikoihin... mutta mulla on keräilijän vikaa ihan verenperintönä että sieltä kai se keräilyinto tulee.

Minä ostan nukkeja suurimmaksi osaksi kirppiksiltä, joten en tunne huonoa omaatuntoa ostelemisesta. En myöskään osta kovin kalliita, koska olen vain osa-aikatyössä ja rahareikiä on muutenkin. Viime aikoina Barbie-ostelut on lakanneet ihan tyystin kun on ollut muita menoja. Pyrin myös myymään itselleni "turhat" nuket... Mulla on alle 100 nukkea ja se riittää ihan hyvin. oikeastaan muutama kymmenen rakkaimpaa nukkeakin riittäisi... tuunailuja/kunnostusta odottelevia nukkeja mulla on ihan liikaa.

Toisaalta minä en ostele juurikaan uusia vaatteita vaan ostelen nekin usein kirppiksiltä, kuten muutkin tavarat. Huonekalut mulla on myös pääosin vanhoja ja tuunattuja, talokin on satavuotias ja auto kolmikymppinen  . Että silleen ei tuu tuhlattua muuhun juurikaan... En myöskään polta enkä juo alkoholia. Kierrätän ja kompostoin. En matkustele ollenkaan, joten sen suhteen hiilijalanjälki on pieni... Mun nuketkaan ei matkustele, kun ostan vain suomesta.

Kuulostanko tosi tylsältä?